Kesän löytöjä, 3. osa

Tälläinen hämmentävä kaveri päätyi huomaani Flemarin Jadesta! Bambin ja Hulkin perillinen selvästikin, nallenkasvoilla varustettuna. Näin söpöä, mutta samalla vähän pelottavaa posliini-asiaa en vain voinut vastustaa, vaikka aiemmin kyseenalaistinkin posliinieläimet omassa sisustamisessani. Minkäänlaisia leimoja tahi muuta infoa en otuksesta löytänyt, mutta epäilen japanialaisten olleen asialla.

Odotan innolla että pääsen tekemään hyllynpäällisasetelmia uudessa kodissa - mielessä on jo kenen kaveriksi bambihulk voisi päätyä... Jatkoa seuraa!

Kesän löytöjä, 2. osa (ruskeaa)

Minulla on hieman ongelmallinen suhde ruskeaan; mustaan verrattuna ruskea on ihanan lämmintä ja pehmeää, ja totaalisen retroa. Mutta olenko senkaltainen ihminen?

Mieheni on. Hänen nykyinen asuntonsa on täynnä tummia sävyjä, ja huonekalut ovat poikkeuksetta tummanruskeaa puuta ja nahkaa. Hänen lapsuudenkotinsakin on hienoa 60-luvun lopun omakotitaloarkkitehtuuria takkahuoneen tummanruskeine lattialaattoineen, ja kestänyt hyvin aikaa. Ja pikkuhiljaa jopa minä olen alkanut nähdä ruskeassa sitä jotakin.

Tällaisen pienen tavaran kohdalla mitään ongelmaa ei tietenkään muutenkaan olisi, mutta kesässämme on ollut myös suuren suuri kastanjanruskea kriisi, josta lisää tuonnempana....

Tämä oli erittäinen mieluinen löytö kaikenlaisten purnukoiden suurena ystävänä: Arabian keraamisia maustepurkkeja yhteensä kolme kipaletta.

Arabian Katrilli-kannu lienee kahdeksankymmentäluvun alusta estetiikasta päätellen. Kyllä, puhdasta lapsuusnostalgiaa siis.

Ja purkkikokoelmaan vielä yksi uusi purkki.

Kesän löytöjä, 1. osa

Muuttaminen on saanut jopa miehenkin innostumaan kirppareista yms. vanhan roinan paikoista, joten olemme kiertäneet kiitettävään tahtiin kaikki mahdolliset kesäpolkujemme varrelle osuneet kohteet. Kaikenlaisen pienen lisäksi jo aiemmin esittämäni toive täyttyi vihdoin Kalannissa, kun löysimme vanhan ja jykevän pirtinpöydän keittiöömme. Pöytä on 1930-luvulta, ja vaatii pientä työstöä ainakin pöytälevyyn, mutta eipä ollut hinnalla pilattu. Alkuperäinen väri on ollut turkoosi, ja sen päälle on sudittu sinapinkeltaista. Ajattelimme tarkastella vasta muutettuamme, kumpi väri nyt sitten natsaisi paremmin kokonaisuuteen, turkoosia kun on jo osittain rapsuteltu esiin. Entä mitä mieltä sinä olet, turkoosi vai keltainen?

Paikkoja, tunnelmia, yksityiskohtia

Kahden viikon kotimaanmatkailun aikana ehdimme niin rentoutua "omalla" möksällä kuin vierailla mahtavissa miljöissä: vanhassa puutalossa Kemiössä, kreisissä kaksiossa Turussa ja täydellisessä Suomi-maisemassa Vuohijärvellä.

Mikä idylli! Viivyimme kolmihenkisen muusikkoperheen tykönä vain yhden yön, mutta olisin  voinut jäädä viettämään tuohon viehättävään pikkukylään samantien vaikka koko loppukesän!

Turussa vietimme viikonlopun pianonvirittäjä-taiteilija-pariskunnan hoteissa, ja voin sanoa että heidän asuntonsa teki minuun suuren vaikutuksen. Siis en ikimaailmassa osaisi sisustaa noin! Suosikkini oli pianon päälle kerätty vaikuttava posliinieläinkokoelma. Mutta olen ehkä itse kuitenkin liikaa tuon posliinieläinajan lapsi, että osaisin nähdä kirppareilla moisten artefaktien mahdollisuudet. Hyvä kuitenkin että joku osaa.

Vuohijärvellä ystäviemme mökillä saimme vielä rautaisannoksen perinteistä mökkiestetiikkaa. Ah, loma!

Sohvaprobleemi

Muuttoprojektia saa / on pakko edistää (riippuu katsooko asiaa minun vai miehen näkökulmasta) myös lomalla, ja otimme ekaksi projektiksi sohvan. Vaan eipäs olekaan yhtään helppoa. Toiveissa kapean tilan maksimoiva kulmasohva, joka olisi mahdollisimman simppeli, mutta kepeän näköinen. Mahdollisesti vastapariksi tulisi sittenkin se minun vanha kissanraatelema plyysisohva, joka on vilahdellyt kuvissa aiemmin. Kun tuntuu niin oudolta vain ostaa pelkkää uutta - ei ole meidän juttu. Mahdollista myös että ostamme pyysisohvalle kaveriksi 50-60-lukulaisen tanskalaistyylisen nahkasohvan JOS SELLAINEN JOSTAIN NYT SATTUISI ILMESTYMÄÄN. Ebaykään ei nyt auta, vaikka siellä on sentään jotain tarjontaa tälläkin rintamalla.

Selasin hädissäni Emmas Designblogia hakusanalla sofa, ja tässä saldoa sieltä.

Tällaistakaan IHAN TAVALLISTA kulmapalasohvaa ei tunnu löytyvän Suomen markkinoilta. Joko mitoitus on tarkoitettu lähinnä linnaan tai muuhun palatsiin, tai sitten istuinosa ulottuu maahan saakka ja näyttää tosi raskaalta.

Tykkäisin kovasti tämän tyylisestä ratkaisusta, mutta ehkä kuitenkin kulmalla tai käsinojilla, muuten lököilyttävyys kärsii kovasti.

Jos puhutaan kulmasohvan sijaan vintage-nahkasohvista, niin Knoll-klassikkosohva olisi tosi mieluinen napituksineen. Valitettavasti Suomesta ei löydy kuin Ikean kopio, ja siihen mies ei taivu. Ja hyvä niin.

Rakastan tässä sohvassa raskauden ja keveyden yhdistelmää - sohva tuntuu melkein leijuvan ilmassa.

Suosikkinahkasohvani! Ja aivan mahtava yhdistelmä varsin pömpöösin tyylihuonekalun kanssa. Mii laik!