Ehkä olen kaivannut jotain pehmeää, sillä yhtäkkiä meillä on vaikka mitä uusia tekstiilejä. Noh, ylimmän kuvan päiväpeitto ja makkarin itämainen matto ovat tosiasiassa miehen vanhoja - päätimme lopulta tuoda ne Jokipuistoon. Hyvä päätös! Päiväpeitto ei ole sittenkään liian romanttinen, eikä matto liian värikäs, vaan kumpikin ylevöittää omalla tavallaan meidän arkea. Matto on ihanan pehmeä tassutella ja päiväpeitto on niin ryhdikäs, että meikäläisen huiskinhaiskin-petauskin näyttää kelvolliselta.
Tokassa kuvassa huiskinhaiskin uudet pellavaiset pussilakanat Tallinnasta - himoitsin noita Zizin lakanoita jo Habitare-messuilla, mutta pääsiäisen reissulta ne vihdoin päätyivät meille. Väri on kaunis harmaa, ja pellava tuntuu ihanan viileältä iholla. Ja näitä ei todellakaan tulla silittämään!
Olkkarin valkoiset pellavaverhot sen sijaan ehkä ansaitsisivat hieman silittelyä - laitoin miehen kiipeämään ja testimielessä kiinnittämään vanhan asuntoni vaatesäilytyksen edessä olleet verhot olkkarin ison ikkunan toiselle puolelle. Sillä puolella on patterin putkistoa, ja olen jo pidempään miettinyt että ehkä joku verhoratkaisu voisi olla hyvä sitä peittämään, vaikken niin verhoihminen olekaan. Ja hei, ihan raikkaalta tuo valkoinen pellava näyttää! Huonekorkeutta on yli kolme metriä, ja jotenkin verhot vain korostavat korkeaa tilaa. Pellavassa on myös se hyvä puoli, ettei se näytä liian proosallisesti vain ikkunaan heitetyiltä lakanoilta.
Laajempaa kuvaa luvassa JOSKUS KUN JAKSAN SIIVOTA. Nyt on sellaista haipakkaa töissä ennen loman alkua, että oksat pois. Muutenkin elämässä tapahtuu tällä hetkellä kaikenlaista jännää... ;)
