tiistai 26. huhtikuuta 2011
Valistuksen sienikartta
Vanha opetustaulu on päätynyt kunniapaikalle keittiööni, ja hyvältähän se näyttää harmaata laastipintaa vasten. Äidiltä joululahjaksi saadut Grapponia-kupit sopivat sienikartan väreihin täydellisesti! Opetustaulut ovat muuten pienoinen pakkomielle minulle; kokoelmassa lienee toistakymmentä taulua, joista tosin vain kolme seinällä. Liittyneekö ammattiin vai mihin, mutta jostain syystä minun on äärimmäisen vaikea vastustaa opetustaulujen estetiikka!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Opetustaulut ovat ihan mahtavia sisustusilopilkkuja, mutta minusta hienoja on kamalan vaikea löytää! Mistä olet omasi onnistunut haalimaan?
VastaaPoistaHeipä hei! Viimeinkin rupesin kommentoimaan. Olen lukenut blogiasi pari kuukautta, ja juttusi ovat mahtavia! Useimmat kuvat ovat kaiketi kotoasi, sinulla on ihania esineitä. Mistä ihmeestä olet onnistunut saamaan valistuksen sienikartan käsiisi? Olen etsinyt sitä jo monta kuukautta eräälle pariskunnalle. Heidät vihitään kesällä, ja morsian toivoisi kovasti sieniaiheista opetustaulua. Mikä tahansa sienitaulu toki varmaan kävisi, mutta kun mitään ei löydy. Varsinkin tämä valistuksen sienikartta on ihana, ja se olisi mukava löytää onnelliselle morsiamelle. Kyseisen opetustaulun metsästäminen johdattikin minut tänne sinun blogiisi.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Mukava saada niitä, vaikka tällä blogilla ei sen ihmeempiä kävijätavoitteita tai muitakaan ole. :)
VastaaPoistaSuurin osa kuvista on tosiaan kotoani. Ja tuo valistuksen sienikartta oli menossa remontin vuoksi roskiin edellisessä työpaikassani (joka siis oli tosiaan koulu), ja pelastin sen roskalavakohtalolta. Yksi kulma on rikki, mutta mitäpäs se haittaisi.
Onnea sienikartan etsintään - toivottavasti sinua lykästää! Kyllä niitä aina silloin tällöin näkee jossain, viimeksi taisin nähdä Helsingin Fleminginkadulla olevan antikvariaatin ikkunassa joskus talvella. :)