Mystic sessions

Pieni epäjärjestys, pölymakkarat, puolittain täytetty uusi kirjahylly tai epäsymmetrinen kuusi ei kyllä enää paljon paina. Mystisiä sessioita ja joulun taikaa! Eli oikein tunnelmallista, hidasta ja rentouttavaa Joulua, ystävät.

Hämärää settiä

Vuoden pimein päivä. Mutta minulla alkoi viimein loma, jo aamupäivällä, joten ehdin nauttia hivenen aikaa kirpsakasta pakkasesta ja päivänvalosta! Peura pääsi joulupeuraksi, valoa heijastavan peilin päälle kunniapaikalle ruokapöytään, ja sai kynttilänkin selkäänsä. Saa tuoda meille valoa nyt kun pimeä jo tunkee tupaan.

Lisää hämärää settiä eli "mystisiä sessioita" luvassa piakkoin!

Kukkaset joulukuun

Innostuin kauheasti, kun muistin että minullahan on useita vanhoja kakkuvuokia - niistähän saisi vaikka mitä jouluista! Lykkäsin yhteen hyasintin, koska se tuntui sopivan kokoiselta kasvilta - enkä yhtään muistanut, miksei meillä kotonakaan ole hyasinttejä koskaan harrastettu. Asia valkeni vasta muutaman päivän päästä kun kukka oli kaksinkertaistanut kokonsa ja pläjäyttänyt nuppunsa täyteen kukoistukseen. Haju. Ihan hirveä haju. Lopun elinkaarestaan haisulikukka päätyikin viettämään saunanoven takana.

Uni-seinä

Olen kerännyt makkarin seinälle ja lipaston päälle pikkuhiljaa kokoelmaa esineistä ja kuvista, jotka ovat tunnelmaltaan samanhenkisiä, ehkä jotenkin unenomaisia. Sommitelman kaipaa mielestäni ehkä vielä yhtä tummaa kuvaa ylä-oikealle, mutta muuten olen siihen kyllä oikein tyytyväinen jo.

Telkkari ala-vasemmalla on tosiaan siirtynyt kaikessa hiljaisuudessa olkkarista makkariin, ihan vaan siksi että huonekalut asettuisivat olohuoneessa helpommin paikoilleen. Toisekseen emme katso telsua vieraiden kanssa, joten sänky on juuri sopiva katsomo meille.

Telkkarin vierestä pilkottaa muovisen mallinukenpuolikkaan pää - nukke on peräisin Intiasta eräästä uimapukukaupasta.

Kipsinen nenä Lontoosta. Unipuro-taulu on koottu vanhoista tavukorteista, joilla ennen vanhaa opetettiin lapsia lukemaan. Niitä on vielä sellainen nippu jäljellä, että jonnekin asunnossa tullee vielä jossain vaiheessa lisää dadaistista runoutta...

Loesje-juliste on alkuperäinen lukiovuosieni Loesje-järjestötoiminnasta (muistattehan vielä nuo sähkökaappeihin liimatut "mietelauseet" 90-luvulla?) - juliste on tosin sen verran nuhjuisessa kunnossa, että olen harkinnut sen reproamista siistimmäksi vedokseksi. Alkuperäisen hengessä tosin kopiokone riittänee... "Mökki" on muotoiltu metallisesta mitasta.

Ainakin nyt joulun ajaksi laitoin tuikkuvalot lintuhäkkiin, joka sijaitsi aiemmin täällä. Lintu muutaman vuoden takaa Stockan joulumaailmasta. Korupuu Ikeasta. Rasioissa on ompelutarvikkeita ja sekalaista sälää (kuten kaikissa laatikoissa ja lootissa meidän huushollissa), alempi Ikeasta ja ylempi muistaakseni Huittisista kirpparilta.

Summa-summarun: tällaisten seinäkokoelmien suunnittelu ja sommittelu on ihan lempparijuttu, mutta harvoin siihen on oikein todella aikaa. Tämäkin on syntynyt vain ja ainoastaa taannoisen kuumeiluni ansiosta... Olen kantanut kuvia ja kehyksiä valmiiksi pinoihin ympäri asuntoa, mm. eteis-portaikkoon, mutta katsotaan nyt milloin taas olen joutava niitä ajan kanssa järjestelemään. Joululomalla?

Teknohimmeli

...Tai hippihimmeli, tai vappuhimmeli... No, tein sitten tällaisen! Valkoiset pillit olivat toivelistalla, mutta mies ei löytänyt kaupasta kuin näitä neonvärisiä. Ja silloin on rautaa taottava kun se on kuuma, eli en malttanut olla tarttumatta toimeen. Olen "hieman" hätäinen välillä, myönnän... Katsotaan nyt sitten ajan kanssa alkavatko värit ärsyttämään, ja tuleeko tästä yksilöstä vain harjoitusversio, mutta toistaiseksi tämä goa-trance-henkisyys vain hymyilyttää. Ja tuntuu myös aika raikkaalta, asunnossa kun on makuuni ehkä jopa liikaa murrettua väriskaalaa (joka on taas mieheni mieleen). Erityisen tyytyväinen olen keksintööni yhdistää noita paperista askarteltuja oktaedrejä (?) pilli-vastaavien kavereiksi. Ohje niihin täältä.

Siskoni muuten kommentoi pillihimmeliäni, että "kaikissa blogeissahan noita nyt on". Ihan sama, olkoot vaan! Lienen nyt sitten todella ajan hengessä mukana. :)

Lisää valo(j)a!

Valot ne vaan kiinnostaa tähän aikaan vuodesta. Tilasin sirkusvalot terassille jo elokuussa, mutta kyseisen ruotsalaisliikkeen ja kuljetusfirmansa sekoilun ansiosta sain ne vasta loppusyksystä. Koska terassielolle oli jo sanottu heipat, päätyivät valot lopulta ikkunaseinälle lähinnä valaisemaan ruokapöytää, jossa onkin ollut hieman turhan hämärää... Niin monta keskeneräistä projektia tässäkin huushollissa... Sirkusvalot ovat tietty pop ja hip, ja toki hieman erilainen tuikkunauha ikkunaan, mutta tavoitteena olisi kyllä saada ruokapöydän lamppuvirityskin kasaan ennen aattoa!

Vuosi sitten

Aika lailla tasan vuosi sitten juhlimme ihanan ystäväni syntymäpäiviä. Kuvat osuivat silmääni arkistoja selatessani ja ilahduttivat minua tänä sateisena sunnuntaina, joten tässä teillekin pari tunnelmapalaa! Juhlat olivat kertakaikkisen hurmaavat - ulkona pyrytti lunta ja me hassuttelimme sisällä lämpimässä ja söimme maailman parhaita vegaanisia kuppikakkuja. Maiju - tulen pian luoksesi kuvaamaan myös ihan varta vasten blogia varten!

Puuha-Minttu

Kuumeesta huolimatta olen ollut viime päivinä ajoittain hyvinkin puuhakas, vaikka kauhean valmista ei olekaan tullut. Visiot ovat silti suuret! Sen verran voin kertoa että olen kaivanut esiin kauhean määrän kuvia, ja osa on jopa jo päätynyt seinille. Ja sitten olen aloitellut joulukoristelua. Lopputulokset näette sitten tuonnempana...

 

Säteilyä

Harvinaista kyllä, vietän kotipäivää kuumeisena ja tukkoisena. Pidän työstäni kovasti enkä oikein malttaisi olla poissa, mutta nyt totesin että saavat tänään pärjätä ilman panostani. Olenkin nyt lähinnä tassutellut ympäriinsä villasukissa, ja todennut että vaikka saan olla valoisaan aikaan kotosalla, on täällä silti kovin pimeää. Onneksi olen näemmä kuitenkin kerännyt ympärilleni kaikkea säteilevää, enkä tällä kertaa puhu höpsöstä miehestäni tai edes ajankohtaisista tuikkuvaloista tai kynttilöistä.

 Pannunalunen on lempparini! Niin simppeli että tuollaisen väsäisi varmasti silmänräpäyksessä jos vain saisi aikaiseksi ryhtyä toimeen... Läpinäkyvässä timantti-muovipurnukassa säilytän pumpulia. Kynttilänjalka on vilahtanut kuvissa jo aiemmin, se on ruotsalaisten tekosia joltain männävuosikymmeneltä. Emalinen Arabian liedensuojus on viimeisin löytö Keravan kirpparikierrokselta.

Klassinen aurinkopeili on kulkenut matkassa jo piiiitkään. Ja ilahduttaa minua aina vaan. Lähetän sen välityksella auringon säteilyä (edes kuvitteellista) teillekin, rakkaat sienikartan seuraajat!

Hehkua

Saimme jo tovi sitten uudet valopalleroiset tuomisina! Ja täydellisen värisinä vieläpä. Ihanaa hehkua harmauteen. Valot La Case de copain Paul.

Hummani hei!

Maalla on mukavaa, sillä maalla on myös hepoisia! Lähimmälle tallille on matkaa kolme kilometriä, reitti kulkee osan matkaa pellon poikki oikein romantillista hopeapajukujaa pitkin. Kävimme tervehtimässä kummitustytön kanssa tallin silkkiturpia eräänä kirpeänä lauantaina, kun aurinko ei millään oikein jaksanut pilkottaa pilviverhon läpi. Isojen ystävien läsnäolo lämmitti silti. Pitäisiköhän sitä lämmitellä myös lapsuuden rakasta ratsastusharrastusta...

Kukkaset marraskuun

Kimppu on rakkaan kummityttöni viime viikonloppuna poimima, sain hänet yökylään "maalle". Kukapa olisi kesällä uskonut, että marraskuun puolivälissäkin vielä pientareet kukkivat?

Kosmos

Kosmosta on siunaantunut meille Porin suunnalta moninkertaiset määrät lisää! Erityisen ihanat ovat nuo jättimukit, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on hieman epäselvä. Kahvimukeja ei tuolloin harrastettu, teekupitkin ovat matalampaa laatua. Ehkä kaakaolle? Yhtä kaikki, vapaalla kädellä maalatut raidat ja jokaisen astian hieman erilainen sävy jaksavat viehättää aina vaan!

Arkea

Arkea on pimeys töihin mennessä, pimeys töistä tullessa. Kun ei ehdi enää kuvaamaan luonnonvalossa. Mutta arkea on myös viimeiset oman palstan perunat ja porkkanat lohisoppaan heitettyinä, Arabian Sirkku-lautasilta.

Talviteloille

Muutto oli elokuussa, joten emme juurikaan ehtineet nauttia terassikaudesta uudella terassilla. Mutta sitä enemmän on jo suunnitelmia ensi kesäksi! Iso ruokapöytä (jota varten on jo tykötarpeet odottamassa), yrttipuutarha, vanha rottinkituoli, pelakuita... Laudoituskin maalataan siistimmäksi heti kun säät lämpenevät taas.

Arkku löytyi huutonetistä puutarhatykötarpeiden säilytyspaikaksi, mutta sai tämän syksyn toimia lähinnä pikkupöytänä.  Pikkuisen terassiluudan hankimme lähikaupunkimme Keravan syysmarkkinoilta, ja huomatkaa muuten kuinka esteettisesti olenkaan jättänyt viivakoodin luudanvarteen... :P

Villiviini oli ihana, kunnes se tiputti lehtensä. Pitkät paljaat varret kiemurtelemassa pitkin laudoitusta ei näyttänyt kovinkaan siistiltä, joten päätimme tehdä pienen karsinnan ennen ensi kevään kasvupyrähdystä. Vanha jakkara ei valitettavasti tykännyt syksystä ulkosalla. Nyt se on sisällä kuivumassa - katsotaan josko siitä vielä jakkaran saisi.

Hei hei syksy ja ulkoilmaelämä, tervetuloa lumi ja kotipesätunnelmointi!

Me

No, leikisti ainakin. Mies tosin riemastui kovasti yhdennäköisyydestään, vaikka se minusta rajoittuukin lähinnä punertavaan risupartaan...

Vanhoja valokuvia on hauska selailla antikvariaateissa ja kirppareilla. Etsi sinäkin oma dobbelgänger!

Kirja-arvonta Pics, dots & stripes -blogissa

Mainostusta! Mainiossa Pics, dots & stripes -blogissa on meneillään kirja-arvonta sunnuntaihin saakka - toisena palkintona kirjamessuilla hiplaamani Kirjan uusi elämä -opus. Älkää siis osallistuko, jotta minä voittaisin sen!


Pics, dots & stripes

Tyttölöiden ja poikain juttuja

Tytöt tykkää kukkasista, pojat jalkapallosta? Portugalilainen pöytäjalkapallopeli tarttui kylläkin minun matkaani jo ennen yhteistä osoitetta, ja pienemmän pelin löysin pari viikkoa sitten lähikirppikseltä sille kaveriksi. Mutta myönnettäköön, mies on meillä se joka noilla OIKEASTI leikkii. Vanhat pelit ovat joka tapauksessa minusta ihania - esittelen teille jossain vaiheessa myös fortuna-kokoelmani, lupaan!

Orkideoista pidämme toki molemmat, ja pienen Berliinin-maljakon kanssa kukka luo sopivaa kontrastia peleille. Rukousnauha tuli viikko sitten kummipojalta Rooman-tuliaisena, ja ripustin sen kummempia ajattelematta peliin mukaan, kaippa nuo latinopelaajat tarvitsevat onnen lisäksi ripauksen myös yläkerran kaitselmusta...

Kulmikasta

Kuusi ja kahdeksan kulmaa ovat viime aikoina kummitelleet vähän siellä sun täällä - märkätilojen lattioissa ensimmäisen asukkaan hienona valintana, ja sittemmin erilaisissa pientavaroissa kuten Arabian sinappiastiassa (jossa me säilömme sokeria). Ehkä silmä on alkanut hakea monikulmioita alitajuntaisesti? Kaksi viimeisintä löytöä on ihanan syksyisen Berliinin reissun perua; pieni posliininen vaasi vuodelta 1962 löytyi Boxhagener platzin sunnuntaikirppikseltä, lasinen kynttilänjalka Mauerparkista. Yksi oma epäsymmetrisen kuusikulmainen vatisarjakin on tekeillä; ensimmäiset koevalut ovat perjantaina, joten niihin palaan vielä!

Asioitapa tietenkin ovat ne

Jokaikinen huonekalu on jo vaihtanut lokaatioita asunnossa. Ei ole helppoa ei. Mutta tässä jokunen pienempi asia, jotka ovat EHKÄ löytäneet paikkansa!

Bambihulk päätyi makkarin ikkunalaudalle seuranaan toinen bambi, joka on valitettavasti lukittu häkkiin, joka taasen löytyi roskakasasta Kreikasta. Puiset kenkäaihioit kirpputori Jadesta Fleminginkadulta. Lamppu Habitatista.

Voiko kynttilänjalkoja olla koskaan liikaa? Entä kulhoja? Tämän hetkiset suosikkini ovat Bo Conceptin ale-pöydältä löytyneet mustat kynttilänjalat (jotka myös pinoutuvat päällekkäin kuin palikkatorni konsanaan), ja kesäkierrokselta Uudestakaupungista löytynyt Oiva Toikan Flora-malja.

Lisää kynttilänjalkoja! Ja ihana String! Rakastan String-hyllyn estetiikka, vaikka sen nykyinen esiintymistiheys skandinaavisissa kodeissa alkaakin olla samoissa mittakaavoissa kuin Radioheadin OK Computerin levyhyllyissä. No, minkäs teet. Ei enää Ikea-hyllyjä, juhuu!

Ylimmällä hyllyllä muuten toiseksi lemppareimmat vihreät keraamiset kynttilänjalat, kesäkierrokselta Porista löytyneet. Ah, niin ihanaa ruotsalaista 60-lukua!

Pari sanaa vielä keskihyllyn kupeista. Sain isältäni vanhempieni häälahjaksi saamat Arabian Kosmos-mokkakupit jo muutama vuosi sitten. Lapsena vihasin Kosmosta, nykyään himoitsen! Lämpenemiseen menee joskus vain aikaa. Seuraavaksi saamme Kosmosta myös jättimukeina! Niille tulee ehkä enemmän käyttöä kuin noille pikkiriikkisille nukkekodin kupeille...