Etikettilöytö

Kesällä on tullut paljon kierreltyä kirppareita ympäri Suomea, kiitos uuden autoilevan elämän! (jopa MINÄ autoilen nykyään, kun sain ajokortin hankittua viime talvena, varsin kypsällä iällä...) Porista löytyi mm. näitä Nanny Stillin joskus männävuosikymmenenä suunnittelemia tarraetikettejä säilöntään - niin tutun näköisin kuvituksin että minut valtasi vallan lapsuusnostalgia! Kyllä kelpasi hillota, kun uusiokäyttöön päätyneet mitkä-lie-purkit saivat jotain kivaa kylkeensä.

Kuresaari-Virtsu-Haapsalu-Lohusalo-Tallinna

Vajaa viikko merillä - oih onnea! Nautin suunnattomasti ruorityttönä olosta ja navigoinnista ja Viron jännästä rantaviivasta, vaikka olenkin enemmän mökki-ihminen. Mahtavinta oli varmaan saapua Tallinnaan risteilyaluksia ja katamaraaneja jännäten, ja lipua huvivenesatamaan Tallinkin terminaalin viereen. Ja nukkua laineiden liplatuksessa keskellä kaupunkia!

Tällaista pitää kesällä ollakin - yllättäviä matkaehdotuksia, ja niihin tarttumista!

Paratiisi

Olemme kuluttaneet jo puolet lomasta vaikka sun missä, vaikka ihanin paratiisi löytyy omasta takaa, asuntomme terassilta! Nyt siihen tulee muutos, ja olemme ainakin vajaan viikon suunnitelleet pysyvämme Jokipuiston maisemissa ennen mökille menoa.

Terassin kukat alkavat olla kukkeimmillaan ja yhdessä tomaatissakin pullistelee jo pienet tomaatinalut! Kotipuutarhurin osa on välillä aika rassaava (taimet kuolevat tai eivät muuten vaan kasva, ja sitten omien surkeiden kasvatuskokeilujen jälkeen huomaakin, että samaa lajia saa vantterina ja tuuheina taimina peräti eurolla viereiseltä puutarhalta), mutta onneksi lopulta myös palkitsevaakin! Yrteistä näyttää hienosti pärjänneen siemenestä kasvatettu korianteri, ja basilikakin ihan ookoo, muut yrtit oli kyllä pakko hankkia uudestaan taimina. Ei se mitään - nyt yrteille varattu vanha puuloota viheriöi ihanasti ja tänään tein ekaa kertaa minttuteetä omista mintuista. Ah, taivaallista!

Halusimme terassille ison pöydän, ja se on rakennettu Hayn pukkijaloista ja itse nikkaroidusta lankkulevystä. Pohdimme myös penkin rakennusta itse, mutta päädyimme kuitenkin valmiiseen valkoiseen penkkiin. Taittuvat terassituolit minulla oli ennestään, ne vain käsiteltiin mustiksi. Lepakkotuoli on kulkenut mukana lapsesta saakka - tässä asunnossa se päätyi terassille. Kangas on helppo napata sateella pois, tosin auringonvalo on ehtinyt jo hieman haalistaa sitä. No, sen voinee värjätä talvella vaikka uudestaan!

Niin, ja pieni kaasugrillikin meille on, miehen mieliksi. ;)

Turkoosia

Yksi lemppariväreistäni on turkoosi, ja siksi sitä on päästävä katsomaan ihan livenä mahd. usein. Siis sitä parasta turkoosia - meren turkoosia. Ja Kreikastahan sitä löytyy! (Pientä mainostusta, sallinette sen... Mutta ihan tosi - Kreikka ON ihana!) 

Tällä kertaa päädyimme viikon pikapyrähdykseen loman alkajaisiksi. Ja kylläpäs sitä lomaa oli kaivattukin - kävimme joka ikinen päivä nukkumaan kymmenen maissa, kun silmät vaan luppasivat niin armottomasti. Hohhoijaa - mitäs me keski-ikäiset!

Tällä viikon annoksella aurinkoenergiaa kestää kyllä muutamat kesäsateet ihan varmasti.

Kesämaistiainen

Elämä (ja loma) vie, eikä blogi pysy perässä. Antakaahan anteeksi, murut!

Tässä ekaksi kesämaistiaiseksi ihana (eikä yhtään härski, nih!) rakkausretiisi, kasvimaan ensimmäisestä sadonkorjuusta. Lisää maistiaisia kesän ensimmäiseltä etapilta, eli Kreikan Skiathokselta, luvassa lähiaikoina - ja huomenna meidän perheen tie viekin jo Sodankylän elokuvajuhlille. Hiihaa! Nauttikaahan tekin kesäelosta!

Pehmeää

Ehkä olen kaivannut jotain pehmeää, sillä yhtäkkiä meillä on vaikka mitä uusia tekstiilejä. Noh, ylimmän kuvan päiväpeitto ja makkarin itämainen matto ovat tosiasiassa miehen vanhoja - päätimme lopulta tuoda ne Jokipuistoon. Hyvä päätös! Päiväpeitto ei ole sittenkään liian romanttinen, eikä matto liian värikäs, vaan kumpikin ylevöittää omalla tavallaan meidän arkea. Matto on ihanan pehmeä tassutella ja päiväpeitto on niin ryhdikäs, että meikäläisen huiskinhaiskin-petauskin näyttää kelvolliselta.

Tokassa kuvassa huiskinhaiskin uudet pellavaiset pussilakanat Tallinnasta - himoitsin noita Zizin lakanoita jo Habitare-messuilla, mutta pääsiäisen reissulta ne vihdoin päätyivät meille. Väri on kaunis harmaa, ja pellava tuntuu ihanan viileältä iholla. Ja näitä ei todellakaan tulla silittämään!

Olkkarin valkoiset pellavaverhot sen sijaan ehkä ansaitsisivat hieman silittelyä - laitoin miehen kiipeämään ja testimielessä kiinnittämään vanhan asuntoni vaatesäilytyksen edessä olleet verhot olkkarin ison ikkunan toiselle puolelle. Sillä puolella on patterin putkistoa, ja olen jo pidempään miettinyt että ehkä joku verhoratkaisu voisi olla hyvä sitä peittämään, vaikken niin verhoihminen olekaan. Ja hei, ihan raikkaalta tuo valkoinen pellava näyttää! Huonekorkeutta on yli kolme metriä, ja jotenkin verhot vain korostavat korkeaa tilaa. Pellavassa on myös se hyvä puoli, ettei se näytä liian proosallisesti vain ikkunaan heitetyiltä lakanoilta.

Laajempaa kuvaa luvassa JOSKUS KUN JAKSAN SIIVOTA. Nyt on sellaista haipakkaa töissä ennen loman alkua, että oksat pois. Muutenkin elämässä tapahtuu tällä hetkellä kaikenlaista jännää... ;)

Miten niin valo

PS. "Miten niin valo" on myös Marjo Niemen kirjoittama hieno ja outo romaani, jonka juuri luin - suosittelen!

Maljakkokokoelman alkua

Aina sama ongelma - ihmisiä tulee kylään eikä heidän ihanille kimpuilleen löydy maljakkoa. Eikä ihme, kun emme oikein maljakoita omista. Asiaan on tultava muutos! Niinpä kun saimme talvella kirjahyllyn seinälle ja mieheni mietti mitä hyllyn päälle voisi laittaa, vastasin topakasti että maljakoita tietysti! Tässä vaatimattoman kokoelmamme alku -  nämä kaksi yksilöä eivät todellakaan ratkaise kimppuongelmaa, mutta ainakin ovat kauniita. Turkoosi Ikeasta, vihreä Iso-Roban Fidalta. Maryada-leffajuliste on peräisin Mumbaista (käsimatkatavaroissa ihan maahantuotu), ja se päätyi nyt lisäksi täyttämään niin kovin tyhjän näköistä hyllynpäällistä.

Mä tein sen!

Eli sain aikaiseksi ommella keittiönsohvaan patjanpäällisen. Huh huh, olipa urakka - ainakin ihmiselle joka on koskenut ompelukoneeseen viimeksi pari vuotta sitten! Materiaalina on miehen vanha pöytäliina (musta-valkoraidallinen tietty - onpa hällä niiiin hyvä maku! heh), ja onneksi löysimme laatikoista myös pienen palan samaa kangasta jatkokappaleeksi. Sopiva vetoketjukin löytyi omasta takaa, jostain se oli selvästi ratkottu irti joskus.

No eihän päällinen toki täydellinen ole. Pituutta tuli reilu sentti liikaa ja siksi se ei näytä kireältä patjan päällä. Mutta ei hätää: olin jo aiemmin hakenut Ikeasta harmaan taljan sohvalle, joten pienet kauneusvirheet eivät näy. Ihanan väriset tyynyt kruunaavat tämän alunperin ystävältäni Pialta saamani sohva (pinkit samettityynyt Hemtexistä, oranssinkirjavat kirjaillut tyynyt Thaimaasta, mustavalkoiset ommeltu itse Marimekon kankaasta). Itse sohvan voisi joskus maalata vaikka kiiltävällä vaaleanharmaalla. Mutta kyllä tää on näinkin hyvä - kiitos Pia, tykkään!

Kevätpäiväntasaus

Eilinen räntäsade veti kevättä kohti kirittävän mieleni maahan hetkeksi, mutta tänään ollaan ihan virallisestikin kevään puolella! Ja minä jälleen ajatuksissani jo kuokkimassa kasvimaata, viettämässä lokoisia hetkiä terassilla ja poimimassa omia tomaatteja ja basilikaa mozzarella-salaattiin.

Tilasin jo jokunen viikko sitten hyötykasviyhdistykseltä läjän siemeniä sekä kasvimaata että terassia silmälläpitäen, ja suurin osa on nyt vihdoin päässyt myös multiin ja esikasvamaan tuonne meidän saunan lauteille - sinne kun paistaa päivällä aurinko.

Olenpas ollut yllättävän nokkela kun älysin säästää viime kesän valmiiden taimiostoksien kipot ja nimilaput. Mutta koska tuleva kesä tulee ylittämään viime kesän moninkertaisesti, ainakin lajimäärässä mitattuna, askartelin lisäksi sanomalehdestä useita kymmeniä pikku taimikipposia. Sairaslomalaisella on aikaa... Kippoihin on hellästi peitelty yrttien siemeniä, pensaskrassia, nukenkaulusta, asteria sekä kolmea tomaattilajiketta. Saas nähdä miten nuo tomaatit mahtavat onnistua, meidän terassille kun paistaa vain ilta-aurinko, ja tomaatti tykkää valosta ja lämmöstä. Tilannetta saattaa hieman parantaa pieni seinusta-kasvihuone, jonka tilasimme netin kautta. Sitä ei tosin pääse vielä tuonne hankeen pystyttämään.

Loput vihannekset ja kukat istutetaankin sitten suoraan maahan kunhan se lämpenee. Terassille on tulossa salaattiviljelykset, ehkä kasvatussäkissä, ja kasvimaalle perusvalikoima syötävää kuten porkkanaa, punajuurta, perunaa ja mansikoita, sekä reunapenkkiin koristeeksi ainakin päivänkakkaroita, unikoita ja kosmoskukkia. Haaveilen myös lempikukastani pionista - se pitänee hankkia kunnon taimena valmiina.

Ensi kertaa elämässäni pääsen siis kunnolla viljelyn makuun! Viime kesä antoi jo vähän esimakua kasvimaan pitämisestä. Olen itseasiassa jo teininä kasvatellut yrttejä (minulla oli valinnaisaineenakin koulussa maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito), ja Meikussa asuessani minulla oli kiva pieni partsi jonne mahtui vähän kasvejakin, mutta en ole tosiaankaan mikään viherpeukalo luojan armosta. Enemmän siis innokas kuin osaava. Ja jos näistä kasvatuksista ei tule mitään, niin aion kyllä turvautua lähipuutarhan taimiin suosiolla....

Olen tänä keväänä ollut kiltti myös huonekasveille, sillä VAIHDOIN MULLAT! Ensi kertaa vuosiin! Kasvit kieltämättä myös näyttivät "hieman" kärsiviltä - esimerkiksi fiikukseen iski talvella vihannespunkki, eikä peikonlehtikään ei ole tehnyt kunnon isoja lehtiä enää pitkään aikaan. Nyt kasveissani on taas elämää, jippii!

Inspiraatioksi

Olen leikkauksen vuoksi sairaslomalla reilun viikon, ja suunnitelmissa on ahkeroida erinäisiä keskeneräisiä asioita valmiiksi saakka - esimerkiksi keittiön sohvan patjanpäällinen. Mutta tänään on vasta ensimmäinen päivä, ja tokkuraisena jaksan lähinnä torkkua ja välillä istua tässä koneen äärellä. Olen löytänyt muutamia uusia inspiroivia blogejakin, kivaa! Tässä kuvavalikoimaa blogista La Maison d'Anna G ja pienet perustelut siitä mikä kuvassa inspiroi.

Tuo arkistokaappi on huikea! Ja jostain täytetyt eläimet ovat jollain oudolla tavalla kiehtovia - johtuneeko siitä että meillä on kotonakin ollut niitä isäpuoleni metsästysharrastuksen vuoksi.

Taulut. Konjakinvärinen nahka.

 Taulut. Tiililadotut kaakelit. Avohyllyt. Maustelokerikko.

Pukkijalat. Valoisuus. Värit!

 

Pariovet. Taulut. Taljat sohvalla. Hauska lamppu.

 

Kalanruotoparketti. Hieno nojatuoli. Mutta ennenkaikkea nuo huikeat rautalangasta väännetyt kasvot - mikä mieletön idea!

 

Ihanan värinen matto. Palaset-lokerikkoa muistuttava taso - oi miksi heitinkään teini-ikäisenä omat palaseni ROSKIKSEEN?! *huokaus*

Lelut. Värit.

 

No taulut tietty, ja muutenkin nuo kaikki kalusteet...

Jos tuonne sisällekin malttaa katsoa niin onhan tuo lamppukin varsin vekkuli. Mutta ennen kaikkea KEVÄT! Terassielämän alkaminen!