Lamppuviritelmä

Olemme sinnitelleet ilman kunnon valoa ruokapöydän päällä, sillä en ole onnistunut kehittelemään valoideaani toteutettavaan muotoon. Mielessäni pyöri sellainen ilmapallokimppu nurinpäin -tyylinen viritelmä viidellä kultaisella pallolla, mutta en keksinyt miten liitännät voisi tehdä sekä sähköturvallisesti että esteettisesti ilman ylimääräisiä suojakupuja tms.

Lopulta tulin siihen tulokseen että koska kolme palloa on helppo toteuttaa, mennään sitten niillä. Ajattelin että laitetaan ne vaikka riviin pöydän päälle. No, tein kokeilun vuoksi niistä nyt kuitenkin ensin kimpun. En ole ehkä ihan sataprosenttisen tyytyväinen, mutta annan silmän levätä kokonaisuudessa nyt jonkin aikaa, ja päätän sitten puranko virityksen vai tuunaanko sitä lisää. Johdot voisi letittää, tai...

Lapsettaa! eli matkamuistot, osa 2

Meillä ei ole lapsia, eikä sellaisia myöskään vielä suunnitella - sen sijaan tykkäämme itse kyllä leluista ja lastenkirjoista, varsinkin vanhoista sellaisista. (Lapsivieraat viihtyvät toki meillä hyvin ehkä osittain myös tämän takia: meidän aarteilla saa tietty leikkiä!)

Järjestelin viime viikonlopun käsittämättömässä tarmonpuuskassa kirjakaappia, eli toisin sanoen siirsin eteisen hyllyiltä kenkien tieltä kaikki lastenkirjat olkkarin lasioviseen kaappiin. Ahdasta tuli, eikä äitini vanha Myyrä-kirja mahtunut hyllylle leveytensä vuoksi, joten hetken mielijohteesta teinkin muiden kirjojen eteen tälläisen asetelman. Kunniapaikalla siis iki-ihana Kuinka myyrä sai housut, tsekkien lahja kaikille maailman lapsille ja lapsenmielisille. Myös keltainen nalle-säästölipas on äitini vanha 50-luvulta - ihailin sitä suunnattomasti lapsena mummolassa, ja lopulta sain sen myös omaksein! Ja kavereina näille Prahan-reissulta tuodut uusimmat lelu-aarteet: oranssi karhunpoikanen ja keltainen pikku-elefantti.

Kolmas Prahan leluaarre on tämä huikea fortuna! Mainio lisä fortuna-kokoelmaani, joka on jo viiden fortunan vahvuinen! Miehen jalkapalloharrastuksen vuoksi polttelisi muuten alkaa keräämään myös vanhoja jalkapallopelejä niiden kahden olemassaolevan kavereiksi, mutta siihen ideaan mies suhtautui aika penseästi. Hänestä alkaisi jo pelit riittämään... Pöh! sanon minä. Tästä fortunasta mies onneksi piti kovasti.

Matkamuistot, osa 1

Suosikkijuttujani reissun päällä on tietty etsiä parhaat kirpparit ja osto- ja myyntiliikkeet. Kaivelin muististani muutaman paikan Prahasta jo lähes kymmenen vuoden takaa, mutta ehdottomasti parhaat löydöt kuitenkin teimme kaupungin laitamilla olleilta markkinoilta, joiden yhdellä sivulla oli myös vanhaa tavaraa, ihan vain maassa pressujen päällä. Puitteet eivät olleet kummoiset, mutta eivät kyllä hinnatkaan - verrattuna vaikkapa vanhan kaupungin antiikkiliikkeisiin, joissa kävimme myös vertailun vuoksi.

Supraphon-levy oli vain graafisesti niin kaunis, että ajattelin että teen siitä vaikka taulun. Sisältä löytyi tosin viehättävä tsekinkielinen versio Henry Mancinin Moon Riveristä.

Erityisesti ystäväni mielestä semisti kuumottava nukenpää on posliinia. En oikein osaa selittää että miksi tällaiset 'lelu meets kauhu' -tyyppiset objektit viehättävät niin kovasti. Se vain on hieno pienine hampaineen! En malttanut vielä edes pestä sen kuraista naamaa.

Pari tällaista lääkeastiaa meillä jo olikin, mutta kun niitä oli myyjällä useampi pahvilaatikollinen pilkkahintaan, en malttanut olla pelastamatta kahta kotiin. Useampaa en olisi jaksanut raahata... Valinnan tein etikettien perusteella: mustapohjaisia oli vain kaksi isompaa, joista toinen sai sitten matkata Suomeen.

Joulu on taas! Näistä kynttilänjaloista tulee mieleen sellaiset jouluvalot, joissa samanmuotoinen muovijuttu värilampun päällä - minulla oli sellaiset lapsena ikioman valkoisen muovikuuseni ympärillä, heh. Ah, tätä kitschin lumoa...

Mitäs pidätte löydöistäni?

I went to Prague and all I got were these lousy photos

No ei vaiskaan, tein myös ihan mahtiksia kirppislöytöjä! Mutta niitä saatte odottaa seuraavaan postaukseen saakka. :)

PS. Olipas ihanaa, ja omituistakin vierailla aikoinaan tutuksi tulleessa kaupungissa vuosien jälkeen! Tavallaan mikään ei ollut muuttunut, paitsi ehkä minä itse.