Mikä idylli! Viivyimme kolmihenkisen muusikkoperheen tykönä vain yhden yön, mutta olisin voinut jäädä viettämään tuohon viehättävään pikkukylään samantien vaikka koko loppukesän!
Turussa vietimme viikonlopun pianonvirittäjä-taiteilija-pariskunnan hoteissa, ja voin sanoa että heidän asuntonsa teki minuun suuren vaikutuksen. Siis en ikimaailmassa osaisi sisustaa noin! Suosikkini oli pianon päälle kerätty vaikuttava posliinieläinkokoelma. Mutta olen ehkä itse kuitenkin liikaa tuon posliinieläinajan lapsi, että osaisin nähdä kirppareilla moisten artefaktien mahdollisuudet. Hyvä kuitenkin että joku osaa.
Vuohijärvellä ystäviemme mökillä saimme vielä rautaisannoksen perinteistä mökkiestetiikkaa. Ah, loma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti